16.12.2012

puoli vuotta suomea

Eilen tuli kuluneeksi puoli vuotta siitä, kun palasin kotiin. Aika Suomessa on mennyt aivan älyttömän nopeasti lähinnä koulun ja muiden kiireiden takia. Välillä tuntuu, että lukio yrittää tappaa mut, mutta hengissä ollaan edelleen.
Elämään ei kuulu mitään ihmeempiä. Tosiaan tuota ainaista koulua, väsymystä ja kavereita. Vanhojen tanssi treenit alkoivat ja niissä on hauskaa. Pelaan tennistä hieman enemmän kuin ennen ja harrastan muuta liikuntaa.
Ystäväni ovat olleet mitä parhaimipia. Voisinpa sanoa, että kaikki säilyivät ja muutaman puolitutun kanssa tulin vain läheisemmäksi vaihdon takia. Surullista, kun monet abi-kaverini lähtevät koulusta parin kuukauden päästä, mutta en ajattele sitä!
Amerikkaan oon ollut yhteyksissä aina silloin tällöin. Host-siskoni kanssa ja muutaman kaverin kanssa enemmän. Koska facebookissa on vaikea pitää yhteyttä muulla tasolla kun vain kuvien ja tilojen tykkäämisellä, niin olen pitkin syksyä lähetellyt kirjeitä muutamille ystävilleni. Jotkut ovat vastanneet, jotkut eivät. Ikävä on suuri ja halu takaisin kova, mutta rakastan silti olla takaisin Suomessa. Kesällä suunnittelen palaavani takaisin USA-kotiin.


puoli vuotta tästä jo...... ihan uskomatonta....

muutamia kuvia meikän naamasta sitten paluuni:









edelleen muistuttelen, että niitä joita kiinnostaa meikäläisen elämä täällä Suomessa niin klikatkaa itsenne osoitteeseen

absolutely enchanted

6.7.2012

viimeista viedaan

Kolme viikkoa sitten sanoin hyvastit isantaperheelleni ja yksille parhaimmille ystavilleni Amerikan puolella, ja palasin kotiin Helsinki-Vantaalle oman, oikean perheeni ja ihanan ystavaporukkani luokse. Sen jalkeen aika on lentanyt siivilla, kun olen yrittanyt nahda mahdollisimman monia kavereita (vielakin puuttuu muutama, perhana viekoon), sukulaisia, ja pitihan mun purkaa tavarani, ja sovittaa Jenkki-vaatekaappini tuohon Suomen pikkuruiseen (ei siita enempaa). Olen ehtinyt kaymaan molemmilla mokeillani, Nizzassa tuli lomailtua viikon verran, olen skypeillyt jo Kennyn kanssa, ja ikavoinyt kavereitani.

Olen vaihtanut kuulumisia myos vaihdosta tulleiden kamujeni kanssa - kuten mm. Anskun, parhaan ystavani, jonka kanssa ei nahty puoleentoista vuoteen! - ja olen tajunnut kuinka paljon olen muuttunut taman vuoden aikana. Henkisesti olen kasvanut saman verran kuin koko 17 vuoden elamani ajan - se on paljon se. Olen ymmartanyt uusia asioita ja pystyn nakemaan toisten kannat paremmin. Olen enemman avoin, puheliaampi, ja motivaationi kouluun ja tulevaisuuteni on palannut entista voimakkaampana. Tiedan mita haluan ja miten saavutan sen. Tiedan, etta tulen pettymaan, mutta olen valmis ja halukas toteuttamaan unelmani. Sain parisenkymmenta hyvaa ystavaa Jenkeista, lahennyin entista enemman Suomi-kavereiden kanssa, seka jotkut kaverit yllattivat Suomessa ja olemma paljon enemman tekemisissa kuin sillon kun lahdin. Olen siis monen monta muistoa, ystavaa, kokemusta, vaatekappaletta, ja kuvaa rikkaampi - mitaan naista ei tosin voi mitata rahassa (paitsi ehka ne vaatteet, mutta niista ei keskustella). Vaihtovuosi ei sovi kaikille, mutta TE, joilla on pieni kutkutus takaraivossa, etta olisipa mukava paasta elamaan hetken aikaa jossain toisessa maassa, ottakaa itseanne niskasta kiinni ja lahtekaa vaihtariksi.

Viimeisia kuvia Amerikasta:














Viimeinen lounas syotiin Chipotlessa, joka oli meikkiksen lempparipaikka. Jalkkari syotiin Yogurt Storyssa, oi voi kun toi tulisi Suomeen.




















Lentokentalla, kun eron hetki koitti, aloin itkea ihan mukavasti - onneksi oli vedenkestavaa ripsissa, muuten ois voinut tulla pahaa jalkea. En ollut varmaankaan tajunnut, etta tama oli nyt tassa, goodbye, see ya. Jatin taakseni toisen kotini, toiset ystavani, ihan toisen elamani. Tiedan, etta tulen palaamaan sinne mahdollisimman pian, mutta otin sen kuitenkin raskaasti. I love them so much.





















Matkaevaat.


Suomeen saavuin 12:sta tunnin lennon jalkeen, valipysakkina Lontoo, vasyneena, mutta silti energiaa puhkuen. Nappasin mukaan tuolta Heaththrowlta myos muutaman Suomalaisen vaihtarin, myos Sisin, joka oli mun kanssa NYCin leirilla, vitsi mika yllatys se oli, ja lahdettiin yhdessa kohti Helsinkia. Matkalaukku tuli heti, ja perhoset vatsassa menin tapaamaan perhettani - seka Anskua, Aliisaa, Annia, Sarttia ja Jaakkoa, ihanat ystavani olivat tulleet vastaan! Muutaman kuvan ja halauksen jalkeen lahdettiin kotiin, ja seuraavana paivana tapasin kamuja viela paremmin.
























Hurmaavana paivan matkustamisen jalkeen. :) mutta onnellinen!


























Matkalaukku painoi 23 kiloa, reppu oli taynna, ja laukku painoi niin saamaristi koneen, kameran ja kaiken muun turhan takia. Annoin kamat faijalle heti kun pystyin ;D


























Sisko oli innoissaan tuliaisistaan mita se sai. Kaikki pakettini saapuivat muuten samana paivana kuin mina, olin hyppaa kattoon koska olin niin innoissani! Pieni materialisti taalla hei. :-)
















Kotona odotti viela pieni yllatys :) On se loppujen lopuksi ihana saapua kotiin!



Kaikki on siis mennyt hyvin siita lahtien, kun lahdin Dallasin lentokentalta. Facebook tayttyi kavereiden lahettamista "I miss you"-viesteista, ja kerron heille, etta pian me nahdaan. Ensi kesaa varten oon jo pistanyt rahaa saastoon (20e).

En piilota blogiani ainakaan viela vahaan aikaan, tama saa jaada kaikille kiinnostuneille avoimeksi.  Joskus saatan tulla postaamaan jonkun fiilispostauksen, kuka tietaa. Mutta silla aikaa kaikki, joita kiinnostaa mun normaali elamani taalla Suomessa, klikkaile itsesi osoitteeseen

www.absolutelyenchanted.blogspot.com

Ajatuksissa pyorii niin monta asiaa tallakin hetkella, joten en oikein tieda miten lopettaa taman. Jos sanon hyvastit, se tarkoittaa hyvasteja myos vaihtovuodelle, enka tieda olenko viela valmis siihen. Joten lopetan sanomalla kiitos. Olen niin onnellinen, etta sain kokea taman vuoden. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka paastivat minut yksin maailmalle; host-perheelleni, joka otti minut hoiviinsa ja pitivat minua perheenjasenaan; ystavilleni, jotka pysyivat taalla Suomessa, ja kaikille uusille, jotka halusivat tutustua minuun; kiitos kaikille lukijoille, anoille, kommentoijille, ja tukijoukoilleni siella ruudun toisella puolella. Kiitos, tack, thank you, gracias, grazie, merci, danke schon!
Kaikki sanovat, etta tama on SE vuosi, se paras vuosi elamastasi, jonka tulet aina muistamaan. Hassua, mutta viela puolessa valissa en viela ajatellut niin, mutta nyt se on sanomattakin selvaa. Tama oli paras vuosi elamastani, ainakin tahan mennessa.  
Who knows what the future will bring! xxxxx Nora

27.6.2012

it's so hard to say goodbye

Tata kirjottaessa olen jo saapunut koti-Suomeen melkein kaksi viikkoa (!!!!) takaperin. En ole _millaan_ kerennyt pistamaan postausta kasaan viimeisista paivistani Amerikan maalla, anteeksi.
Viimeiset kaksi viikkoa sujuivat kuitenkin erittain hyvin - ne taisivat olla myos kiirrellisimmat viikot vahaan aikaan (actually, i take that back, on taa Suomeen tulokin ollut yhta sosiaalista juhlaa). Juhlittiin Dinahin laksiaisia, omia laksiaisia, kavin shoppailemassa, kavin Coloradossa koskenlaskemassa, pakkasin - paljon, nauroin, soin, nauroin lisaa, tapasin kavereita - en tosin tarpeeksi, ja valmistauduin lahtoon henkisesti.
Jannat ovat edelleen fiilikset tasta kotiinpaluusta.... Tasta kerron kuitenkin lisaa viela viimeisessa postauksessa, joka kasittelee kotiinpalua. STAY TUNED!!

Alla on kuvia kavereiden hyvastelyista. Voi vitsi, kun kaipaan niita kaikkia jo nyt. :/


<






4.6.2012

graduation

Perjantaina oli mun koulun valmistujaiset eli graduation. Ma olin siis juniori, eli en valmistunut koulusta, mutta olin kuitenkin ohjelmassa mukana.Vaihto-oppilaat nimittain esiteltiin kaikille, ja saatiin todistukset meidan "outstanding achievement of being an exchange student" = mahtavasta saavutuksesta vaihto-oppilaana. McKenna sen sijaan valmistui oikeasti, joten mulla oli ihan oikea syykin olla siella.
Juhla alkoi silla, kun seniorit kaveli hitaasti paikalleen, koulun toiseksi viisain ihminen toivotti vanhemmat ja muut ihmiset tervetulleeksi, sen jalkeen aideille vietiin ruusut, jonka jalkeen koulun viisain ihminen piti puheensa - lopettaen sen talla hetkella kuuluisaan YOLO-ilmaisuun.
Taman jalkeen vaihtarit esiteltiin, ja saatiin ne hienot ja tarkeat todistukset samalla, kun meikan lemppariopettaja kertoi jotain pienta meista (kuten etta ma ikavoin eniten mun pyoraa, ja oon saanut mielettomat rusketusrajat). 
Taman jalkeen jaettiin stipendit, rehtori piti puheen, ja lopulta koulun 78 senioria saivat diplominsa. Lopuksi otettiin kauhea maara kuvia ja halattiin joitain ihmisia viimeista kertaa yms. Mulla ei ollut surullinen mieli ollenkaan, silla tuun nakemaan ne ihmiset viela ketka haluan.
Mika musta oli makeeta, oli etta koko tapahtuma videoitiin ja lahetettiin suorana internetin kautta, joten pistin Suomi-perheelle viestia, etta jos he haluavat nahda mut saamassa mun todistuksen. He herasivat sitten neljalta aamulla katsomaan sita :-D
Mutta graduation sujui miten olin odottanutkin; aika pitka ja tylsa, mutta silti kokemuksen arvoinen :-)

082 053
067
Kokeilin McKennan kaapua paalle - olisin halunnut pitaa ylla tota!
111 120
126
Kaunis McKenna
150 273 163 287
Simmut kii (Y)
 173
 Throwing the gaps!!
 198

 331
<3