6.7.2012

viimeista viedaan

Kolme viikkoa sitten sanoin hyvastit isantaperheelleni ja yksille parhaimmille ystavilleni Amerikan puolella, ja palasin kotiin Helsinki-Vantaalle oman, oikean perheeni ja ihanan ystavaporukkani luokse. Sen jalkeen aika on lentanyt siivilla, kun olen yrittanyt nahda mahdollisimman monia kavereita (vielakin puuttuu muutama, perhana viekoon), sukulaisia, ja pitihan mun purkaa tavarani, ja sovittaa Jenkki-vaatekaappini tuohon Suomen pikkuruiseen (ei siita enempaa). Olen ehtinyt kaymaan molemmilla mokeillani, Nizzassa tuli lomailtua viikon verran, olen skypeillyt jo Kennyn kanssa, ja ikavoinyt kavereitani.

Olen vaihtanut kuulumisia myos vaihdosta tulleiden kamujeni kanssa - kuten mm. Anskun, parhaan ystavani, jonka kanssa ei nahty puoleentoista vuoteen! - ja olen tajunnut kuinka paljon olen muuttunut taman vuoden aikana. Henkisesti olen kasvanut saman verran kuin koko 17 vuoden elamani ajan - se on paljon se. Olen ymmartanyt uusia asioita ja pystyn nakemaan toisten kannat paremmin. Olen enemman avoin, puheliaampi, ja motivaationi kouluun ja tulevaisuuteni on palannut entista voimakkaampana. Tiedan mita haluan ja miten saavutan sen. Tiedan, etta tulen pettymaan, mutta olen valmis ja halukas toteuttamaan unelmani. Sain parisenkymmenta hyvaa ystavaa Jenkeista, lahennyin entista enemman Suomi-kavereiden kanssa, seka jotkut kaverit yllattivat Suomessa ja olemma paljon enemman tekemisissa kuin sillon kun lahdin. Olen siis monen monta muistoa, ystavaa, kokemusta, vaatekappaletta, ja kuvaa rikkaampi - mitaan naista ei tosin voi mitata rahassa (paitsi ehka ne vaatteet, mutta niista ei keskustella). Vaihtovuosi ei sovi kaikille, mutta TE, joilla on pieni kutkutus takaraivossa, etta olisipa mukava paasta elamaan hetken aikaa jossain toisessa maassa, ottakaa itseanne niskasta kiinni ja lahtekaa vaihtariksi.

Viimeisia kuvia Amerikasta:














Viimeinen lounas syotiin Chipotlessa, joka oli meikkiksen lempparipaikka. Jalkkari syotiin Yogurt Storyssa, oi voi kun toi tulisi Suomeen.




















Lentokentalla, kun eron hetki koitti, aloin itkea ihan mukavasti - onneksi oli vedenkestavaa ripsissa, muuten ois voinut tulla pahaa jalkea. En ollut varmaankaan tajunnut, etta tama oli nyt tassa, goodbye, see ya. Jatin taakseni toisen kotini, toiset ystavani, ihan toisen elamani. Tiedan, etta tulen palaamaan sinne mahdollisimman pian, mutta otin sen kuitenkin raskaasti. I love them so much.





















Matkaevaat.


Suomeen saavuin 12:sta tunnin lennon jalkeen, valipysakkina Lontoo, vasyneena, mutta silti energiaa puhkuen. Nappasin mukaan tuolta Heaththrowlta myos muutaman Suomalaisen vaihtarin, myos Sisin, joka oli mun kanssa NYCin leirilla, vitsi mika yllatys se oli, ja lahdettiin yhdessa kohti Helsinkia. Matkalaukku tuli heti, ja perhoset vatsassa menin tapaamaan perhettani - seka Anskua, Aliisaa, Annia, Sarttia ja Jaakkoa, ihanat ystavani olivat tulleet vastaan! Muutaman kuvan ja halauksen jalkeen lahdettiin kotiin, ja seuraavana paivana tapasin kamuja viela paremmin.
























Hurmaavana paivan matkustamisen jalkeen. :) mutta onnellinen!


























Matkalaukku painoi 23 kiloa, reppu oli taynna, ja laukku painoi niin saamaristi koneen, kameran ja kaiken muun turhan takia. Annoin kamat faijalle heti kun pystyin ;D


























Sisko oli innoissaan tuliaisistaan mita se sai. Kaikki pakettini saapuivat muuten samana paivana kuin mina, olin hyppaa kattoon koska olin niin innoissani! Pieni materialisti taalla hei. :-)
















Kotona odotti viela pieni yllatys :) On se loppujen lopuksi ihana saapua kotiin!



Kaikki on siis mennyt hyvin siita lahtien, kun lahdin Dallasin lentokentalta. Facebook tayttyi kavereiden lahettamista "I miss you"-viesteista, ja kerron heille, etta pian me nahdaan. Ensi kesaa varten oon jo pistanyt rahaa saastoon (20e).

En piilota blogiani ainakaan viela vahaan aikaan, tama saa jaada kaikille kiinnostuneille avoimeksi.  Joskus saatan tulla postaamaan jonkun fiilispostauksen, kuka tietaa. Mutta silla aikaa kaikki, joita kiinnostaa mun normaali elamani taalla Suomessa, klikkaile itsesi osoitteeseen

www.absolutelyenchanted.blogspot.com

Ajatuksissa pyorii niin monta asiaa tallakin hetkella, joten en oikein tieda miten lopettaa taman. Jos sanon hyvastit, se tarkoittaa hyvasteja myos vaihtovuodelle, enka tieda olenko viela valmis siihen. Joten lopetan sanomalla kiitos. Olen niin onnellinen, etta sain kokea taman vuoden. Olen kiitollinen vanhemmilleni, jotka paastivat minut yksin maailmalle; host-perheelleni, joka otti minut hoiviinsa ja pitivat minua perheenjasenaan; ystavilleni, jotka pysyivat taalla Suomessa, ja kaikille uusille, jotka halusivat tutustua minuun; kiitos kaikille lukijoille, anoille, kommentoijille, ja tukijoukoilleni siella ruudun toisella puolella. Kiitos, tack, thank you, gracias, grazie, merci, danke schon!
Kaikki sanovat, etta tama on SE vuosi, se paras vuosi elamastasi, jonka tulet aina muistamaan. Hassua, mutta viela puolessa valissa en viela ajatellut niin, mutta nyt se on sanomattakin selvaa. Tama oli paras vuosi elamastani, ainakin tahan mennessa.  
Who knows what the future will bring! xxxxx Nora